Tee oppimateriaalia

  1. Mitä olet aikeissa ryhtyä tekemään ja miksi?
  2. Mistä tiedät, kenelle kirjoitat?
  3. Millä tavoin oppimateriaalin laatiminen eroaa muusta kirjoittamisesta?
  4. Millainen on oma oppimiskäsityksesi, millaista oppimista laatimasi oppimateriaali tukee?
  5. Mistä saa tarvittaessa apua?
  6. Miten oppimateriaalin tarkoitus on huomioitu sen sisällössä ja ulkoasussa?
  7. Millainen työnjako oppimateriaalin valmistamiseksi on tehty ja miksi juuri sellainen?
  8. Tallentuuko työprosessinne minnekään?
  9. Onko oppimateriaalin valmistamisen eri työvaiheille laadittu aikataulu?
  10. Onko oppimateriaalihankkeelle laadittu budjetti?
  11. Onko materiaalin tekijänoikeudet selvitetty?
  12. Onko oppimateriaalille tehty markkinointisuunnitelma ja jos on, onko se huomioitu työnjakosuunnitelmassa sekä budjetissa?
  13. Oppimateriaalin julkistaminen
  14. Miten oppimateriaalista on tarkoitus kerätä palautetta?
  15. Miten järjestössäsi seurataan oppimateriaalin vaikuttavuutta?
  16. Miten järjestössäsi seurataan oppimateriaalitarpeiden kehittymistä?

1. Mitä olet aikeissa ryhtyä tekemään ja miksi?

Jos et ole määritellyt itsellesi tavoitetta, on vaikea sanoa, saavutitko sen. Usein oppimateriaalin teko on ryhmätyötä. Jos tavoitetta ei ole selkeästi määritelty, saattaa käydä niin, että eri henkilöiden tekemät osuudet eivät valmistuttuaan sovikaan yhteen. Valmistelemasi materiaali on lisäksi aina osa jotakin suurempaa tarkoitusta - se palvelee jollakin tavalla järjestösi toiminnan yleistä päätarkoitusta. Miten uuden materiaalin pitäisi tukea tätä suurempaa kuviota? Kannattaa myös pohtia oppimateriaalin haluttuja vaikutuksia? Halutaanko muutosta vai kiitosta? Vaikuttaa vai vakuuttaa?

Päämäärän kirkastamiseksi voit asettaa itsellesi mm. seuraavia kysymyksiä:

Oppimateriaalihankkeen päämäärä on syytä kirjoittaa muistiin myös siksi, ettei se unohdu matkalla. Aina, kun yksi osio oppimateriaalista on valmistunut, voit ottaa kirjoittamasi päämäärän esiin ja verrata, vastaako syntynyt tuotos tarkoitustaan. Huomaat, että yllättävän usein muutoksia tarvitaan.

2. Mistä tiedät, kenelle kirjoitat?

Jokaisella yleisöllä on omat erityispiirteensä. Ikä, sukupuoli ja koulutustausta vaikuttavat siihen, miten asioita koetaan. Luotatko kohdeyleisösi tavoittamisessa siihen, miltä sinusta tuntuu, vai perehdytkö kohdeyleisösi koostumukseen, makuun ja erityistoiveisiin jonkin menetelmän avulla?

3. Millä tavoin oppimateriaalin laatiminen eroaa muusta kirjoittamisesta?

Ihminen oppii silloin kun hänellä on riittävän hyvä syy oppia. Hyvän oppimateriaalin eräs tuntomerkki onkin se, että se pystyy osoittamaan oppijalle, miksi opittava asia on tärkeä.

Hyvän oppimateriaalin paras kirjallinen esikuva on sanomalehden uutisartikkeli. Se sisältää käsiteltävän asian lukijalle helpossa muodossa, on yleiskielinen ja niin kiinnostavasti kirjoitettu, että pitää lukijan mielenkiinnon yllä. Sanomalehtiuutisessa sisällön eri osat on asetettu tärkeysjärjestykseen. Tärkein kerrotaan ensin ja vähiten tärkeä viimeiseksi. Näin autetaan lukijaa ottamaan oleellisin sisältö nopeasti haltuun.

Oppimateriaalin tulee kunnioittaa omaa asiasisältöään näyttämällä, mihin esitetyt väitteet perustuvat. Kun esitetään väite ja kerrotaan, mihin se perustuu, lukija voi itse päättää onko väite uskottava. Perusteluista lukija voi myös muodostaa omia päättelytuloksiaan. Jos materiaalissa esitetään vain yhtä koulukuntaa tai tulkintatapaa edustavia väitteitä, kyse ei enää ole oppimateriaalista vaan pamflettikirjallisuudesta.

4. Millainen on oma oppimiskäsityksesi, millaista oppimista laatimasi oppimateriaali tukee?

Sana oppimiskäsitys tarkoittaa niitä pohjaolettamuksia, joita sinulla oppimisesta ja opettamisesta on. Jokaisella on jonkinlainen oppimiskäsitys. Jos olet tietoinen omasta oppimiskäsityksestäsi, voit tehdä materiaalia myös oppijoille, joiden oppimiskäsitys poikkeaa omastasi. Jos et tunnista omaa oppimiskäsitystäsi, toistat sitä automaattisesti. Samalla saatat tehdä opiskelun muunlaisen oppimiskäsityksen omaavalle vaikeaksi.

Jos oppimiskäsityksesi perustuu vanhan kansakoulun "oppilas ei tiedä mitään" -asenteelle, kirjoitat helposti materiaalia, joka aliarvioi oppijaa ja korostaa, että sinä ja vain sinä tiedät, miten asia oikein on.

5. Mistä saa tarvittaessa apua?

Jos käy niin, että työ ei hyvästä yrityksestä huolimatta ota sujuakseen joko aikapulan tähden tai muusta syystä, voi olla syytä turvautua ammattilaisen apuun.

Voit yrittää tiedustella oppimateriaalien kustantajilla onko joku heidän tuntemansa toimittaja tai kirjoittaja työtehtäviä vailla. Myös freelance- toimittajat voivat tarvittaessa kirjoittaa tekstejä oppimateriaaliin.

Kieliasun oikeellisuuden tarkistamisen osaa tehdä kielenhuoltaja. Kielenhuoltajan löydät Kielitoimistosta, jota ylläpitää Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Helsingissä. Jos budjettisi on kovin kireä, voit kääntää nurin tuttavapiirisi löytääksesi jonkun myötämielisen äidinkielen opettajan, joka pystyy helposti karsimaan pahimmat oikeakielisyysvirheet tekstistä.

Materiaalin koelukijoiksi kannattaa houkutella ihmisiä, jotka ovat iältään, sukupuoleltaan, ammatilliselta tai harrastustaustaltaan mahdollisimman lähellä aineiston lopullista käyttäjäkuntaa. Mahdollisia koelukijoita voit löytää niin yhdistyksen muiden jäsenten ja heidän perheenjäsentensä parista, työtovereistasi, sukulaisista, tuttavista, työtovereidesi sukulaisista ja tuttavista… Kun saat yhden koelukijan värvättyä, pyydä häntä rekrytoimaan pari, kolme muuta omista ystävistään. Muista, että jokainen koelukija todennäköisesti kertoo kokemuksestaan omille ystävilleen ja työtovereilleen, joten mitä enemmän sinulla on koelukijoita, sitä enemmän ennakkomarkkinointia aineistosi saa.

Kuvittajan ja taittajan saat tarvitessasi mainostoimistosta. Myös osa kirjapainoista välittää kuvitus- ja taittopalveluita. Kuvittajan voit löytää myös esim. Suomen taidegraafikot ry:stä. Liitto ylläpitää Helsingissä galleriaa, jossa voit käydä katsomassa eri tekijöiden tyyliä ja kädenjälkeä. Kun löydät sellaisen, joka miellyttää, saat liitosta tekijän yhteystiedot. Persoonallisen kuvituksen voit löytää myös kansalais- ja työväenopistojen maalaus-, valokuvaus- tai grafiikka-kursseilta, joissa pidemmälle edistyneet opiskelijat saattaisivat olla kiinnostuneita mahdollisuudesta saada töitään julki tai kurssien opettajat olla kiinnostuneita lisätuloista.

6. Miten oppimateriaalin tarkoitus on huomioitu sen sisällössä ja ulkoasussa?

Sisältöä valittaessa oleellinen kysymys on se, millaiseen käyttöön oppimateriaali tulee. Luetaanko sitä yksin vai tuleeko se oppivan ryhmän keskustelun virittäjäksi. Missä muodossa valmistelemasi oppimateriaalin tulisi olla, jotta se hyödyttäisi käyttäjäänsä parhaiten? Onko sisältö helpoimmin käytettävissä painettuna materiaalina, äänitteenä, videona, internet-sivustona vai näiden yhdistelmänä?

Materiaalin käyttötarkoituksen tulisi sanella paitsi sen sisältöä myös ulkoasua. Käsikirjan, jota on tarkoitus lukea tekemisen ohella, tulee pysyä auki. Liimanidos pyrkii sulkeutumaan itsekseen, joten materiaali voi ennemminkin olla rengaskansiossa.

7. Millainen työnjako oppimateriaalin valmistamiseksi on tehty ja miksi juuri sellainen?

Jaetaanko oppimateriaalin valmistamisen eri tehtävät sen mukaan, kuka missäkin on hyvä vai kuka saadaan ylipuhutuksi hankkeeseen mukaan vai siten kuin on aina aikaisemminkin totuttu tekemään? Valmistellaanko materiaalia yhdessä jonkin sidosryhmän kanssa? Tiedetäänkö millaisia kykyjä jäsenistössä piilee?

8. Tallentuuko työprosessinne minnekään?

Pienessä järjestössä, jossa materiaalia tuotetaan tai kustannetaan harvoin, kaikki materiaalin valmistelutyöryhmälle kertyvä kokemus on kullan arvoista. Sen avulla seuraavat materiaalin tekijät voivat välttyä keksimästä pyörää uudelleen. Onko teillä jossain kokemuspankkia tai arkistoa, jonne työprosessinne ja siinä opitut niksit tallentuvat?

9. Onko oppimateriaalin valmistamisen eri työvaiheille laadittu aikataulu?

Tehdään kun ehditään -lokerossa hyväkin hanke voi jäädä kokonaan tekemättä. Aikataulu ryhdistää valmistusprosessia – myös silloin, kun se menee uusiksi. Useamman henkilön hankkeessa aikataulun suunnittelu auttaa ihmisiä hahmottamaan, milloin mikäkin työvaihe tulee itse kullekin tehtäväksi. Muista, että sellaiset tapahtumat, kuin sairastumiset ja vuosilomat voivat hidastaa yhteistyötä materiaalin tekemiseen osallistuvien kesken. Aikataulussa on syytä huomioida myös tarkistusluennan, esitestauksen, kielenhuollon, oikovedosten sekä painatuksen viemä aika.

Tarkistusluennassa tekstistä etsitään epäjohdonmukaisuuksia, lyöntivirheitä ja huonosti valittuja ilmaisuja.

Esitestauksessa kokeillaan sitä, miten materiaali toimii siinä opetuskäytössä, johon se on tarkoitettu.

Oikovedoksia otetaan yleensä kaksi. Ensimmäisen ottaa materiaalin taittaja ja sen tarkistaa materiaalin tekijä tai toimittaja tai molemmat. Siinä katsotaan, ovatko materiaalin kaikki osat tulleet mukaan ja onko ne aseteltu siten, että ne avautuvat sivuilta tarkoituksenmukaisella tavalla. Toisen vedoksen ottaa kirjapaino tai monistamo ja siinä katsotaan, ettei teoksen mikään osa ole taittajalta painoon siirtyessään pudonnut kyydistä pois. Oikovedoksessa ehdottomasti ei enää etsitä kirjoitusvirheitä. Ne on jo karsittu tarkistusluennan aikana ennen kuin materiaali lähtee taittajalle.

10. Onko oppimateriaalihankkeelle laadittu budjetti?

Jos ensin tehdään materiaali, ja vasta sen jälkeen ryhdytään etsimään sille rahoitusta, voi käydä niin, että oppimateriaali on ehtinyt vanhentua ennen kuin se tulee painosta ulos. Moniin työvaiheisiin, kuten kuvitukseen ja visuaaliseen suunnitteluun vaikuttaa se kuinka paljon rahaa on käytettävissä.

Budjetin laatimista varten löytyy laskentamalli tästä.

Mikäli oppimateriaalia myydään, pitää ottaa selvää, kuuluuko se arvonlisäveron piiriin. Arvonlisäveroasiat voit selvittää Verohallinnosta (asiasana: Arvonlisävero).

11. Onko materiaalin tekijänoikeudet selvitetty?

Materiaalissa käytetyistä kuva- ja tekstilainauksista voi joutua maksamaan tekijänoikeuspalkkioita. Oppimateriaalin tekijöiden tekijänoikeudet on nekin selvitettävä ja sovittava kirjallisesti. Tekijänoikeuksista saat tietoa mm. Kopiostosta sekä Opetusministeriöstä.

Myös itse tekemistänne materiaaleista on hyvä sopia, kenelle tekijänoikeudet kuuluvat. Jos liiton työntekijä laatii oppimateriaalia työajallaan, oikeudet kuuluvat ilman muuta työnantajalle. Jos taas oppimateriaaleja tekee liiton jäsen vapaa-ajallaan, kannattaa sopia kirjallisesti - onko liitolla oikeus ottaa materiaalista uusintapainoksia, onko uusintapainosten tekstiä oikeus muokata ja jos joku kolmas taho haluaa siteerata oppimateriaalia, kuka myöntää käyttöluvan.

12. Onko oppimateriaalille tehty markkinointisuunnitelma ja jos on, onko se huomioitu työnjakosuunnitelmassa sekä budjetissa?

Kukaan ei osta oppikirjaa, jonka olemassaolosta ei tiedä. Kun materiaali on tekeillä jokainen tekijöistä voi omalla tavallaan tiedottaa siitä kohdeyleisölle. Sitä voidaan markkinoida ennakkoon järjestön tilaisuuksissa, lehdessä tai kotisivuilla. Julkistamistilaisuuden suunnittelu ja kiinnostuksen herättäminen ovat oleellinen osa materiaalin valmistamissuunnitelmaa.

Ennakkomarkkinointia yleensä rajoittaa tai vaikeuttaa, jos julkaisulta puuttuu:

Jos näistä kolmesta saa kaksikin ratkaistua, julkaisun markkinointi helpottuu oleellisesti. Hinnan saa laskettua siten, että julkaisulle tehdään kunnollinen budjetti ja sitten pidetään siitä kiinni. Nimi olisi hyvä ratkaista varhaisessa vaiheessa jo siksikin, että tällöin kaikki materiaalista käymäsi kirjeenvaihto esim. kuvittajan, painon tai koelukijoiden kanssa on ymmärrettävissä osaksi yhtä ja samaa prosessia, jolla on yhteinen nimi. Vaikka aineiston kuvitus muuten tehtäisiin viimeiseksi, kannet olisi hyvä saada suunniteltua vielä kun aineiston muokkaus on kesken, sillä kansikuva olisi kätevä laittaa ennakkomainoksiin.

13. Oppimateriaalin julkistaminen

Kun mietit, miten julkistaisit tiedon oppimateriaalin valmistumisesta, kysy itseltäsi, mitä haluat julkistamistilaisuudella saavuttaa. Haluatko, että tieto menee ensimmäiseksi jollekin tietylle ryhmälle, joka on järjestössäsi keskeinen? Vai haluatko vain, että tieto menee mahdollisimman monelle? Onko järjestölläsi jokin sellainen tilaisuus, jossa on tavoittelemiasi ihmisiä yhtä aikaa koolla? Voisiko julkistamisen osuttaa samaan tilaisuuteen? Usein tiedon leviämisen kannalta tärkeäksi ryhmäksi koetaan tiedotusvälineet. Jos kutsut toimittajia julkistamistilaisuuteen, voi olla, että pelkkä maininta siitä, että uusi oppimateriaali on valmistunut, ei houkuttele heitä paikalle. Siksi kannattaa jo kutsussa mainita, miksi uusi julkaisu on tärkeä.

Julkistamistilaisuus voi olla myös kiitosjuhla materiaalin valmistamiseen osallistuneille, mutta se ei ole julkistamistilaisuuden järjestämisen perimmäinen syy. Joskus voi olla mielekästä järjestää vielä toinen tilaisuus erikseen, jossa kirjan tekemiseen osallistuneet voivat yhdessä juhlia julkaisun valmistumista ja kehua ja kiittää toinen toisiaan.

14. Miten oppimateriaalista on tarkoitus kerätä palautetta?

Projektisi ei pääty siihen, että oppimateriaali on saatu lopullisen käyttäjänsä käsiin. Hanke on sitonut järjestösi henkilö- ja talousresursseja, kenties mittavastikin. On siis vain oikein ja kohtuullista, että seuraat ja raportoit järjestösi hallinnolle, minkälaista vastinetta rahoille on saatu: toimiiko uusi oppimateriaali käytössä. Jollei palautteen keruun menetelmiä ole mietitty siinä vaiheessa, kun oppimateriaalia valmistetaan, voi käydä niin, että ainoa palaute saadaan jonkin lehden julkaisemasta kirja-arvostelusta, joka on kuitenkin vain yhden ihmisen näkemys asiaan.

Keräättekö järjestelmällisesti palautetta oppijoilta, kouluttajilta ja kurssinjärjestäjiltä? Kätevä menetelmä on esim. liittää arviointilomake kirjan viimeiseksi sivuksi. Se voidaan rei'ittää valmiiksi irtirepimistä varten ja varustaa palautusosoitteella. Jos materiaalia ei tule normaaliin kirjakauppamyyntiin ollenkaan, vaan se myydään suoraan järjestön toimistosta, jokaiselle tilaajalle voidaan laittaa pakettiin mukaan arviointilomake ja palautuskuori. - Tai tilaajien osoitteista voidaan muodostaa rekisteri, johon soitetaan tai lähetetään arviointipyyntö parin kuukauden kuluttua materiaalin hankkimisesta. Haastatteletko käyttäjiä? - Silloin materiaalin ostajien osoitteita pitää tallettaa, jotta tavoittaisit haastateltavasi.

15. Miten järjestössäsi seurataan oppimateriaalin vaikuttavuutta?

Vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa. Jotta tietäisit, miten laatimasi oppimateriaali on muuttanut lukijoiden käyttäytymistä, pitäisi tietää, miten he ovat käyttäytyneet ennen materiaalin lukemista.

Isoin mittari kaikessa järjestötoiminnassanne on jäsenmäärän kehitys ja jäsenten yleinen tyytyväisyys järjestöönne. Niihin vaikuttaa kaikki, mitä järjestönä teette, myös koulutuksenne ja ne oppimateriaalit, joita käytätte.

Yleensä järjestöjen oppimateriaalit suuntautuvat tietylle ihmisryhmälle, kuten luottamusmiehille tai työsuojeluvaltuutetuille. Se, miten nämä ihmiset selviävät luottamustehtävistään, kertoo materiaalinne vaikuttavuudesta. Jos luottamusmiehet kokevat selviytyvänsä tehtävistään, viihtyvät tehtävissään ja heitä on helppo rekrytoida lisää, oppimateriaalinne on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja sen vaikuttavuuteen voidaan olla tyytyväisiä.

16. Miten järjestössäsi seurataan oppimateriaalitarpeiden kehittymistä?

Kun järjestösi tekee päätöksen uuden oppimateriaalin laatimisesta, perustuuko päätös erikseen tehtyihin tarvekartoituksiin, jäsenkyselyihin, kurssipalautteiden yhteenvetoihin vai hallituksen ajatukseen siitä, että "jotain tarttis tehdä"? Kun tiedät tarkasti, ketkä uutta materiaalia tarvitsevat, tiedät myös kenelle sitä pitää ryhtyä markkinoimaan. Jos osoittautuu, että materiaalilla on suuri kysyntä, voit tarjota aihetta suoraan jollekin kustannusyhtiölle.