Behavioristinen oppimiskäsitys

Behavioristiselle oppimiskäsitykselle perustuva opetus on opettajajohtoista tiedon siirtämistä. Behavioristisen ajattelun mukaan tieto on objektiivista, pilkottavissa olevaa ja palasina ihmisen ajatteluun siirrettävää. Behavioristisen näkemyksen mukaan oppimisen tulokset ovat suhteellisen helposti määriteltävissä ja mitattavissa.

Behavioristinen lähestymistapa on tehokas ja tuloksekas silloin, kun opetetaan tarkasti säänneltyä oppisisältöä. Esimerkiksi lääkäri tai sairaanhoitaja, joka opettelee leikkaussalikäsineiden pukemista oikein, joutuu opettelemaan liikesarjan niin, että se jatkossa toistuu aina samanlaisena. Koska on vain yksi tapa pukea käsineet käsiin hygieniaa vaarantamatta, on vain yksi opeteltava liikesarja. Se kannattaa opetella vaihe vaiheelta ja säännellyssä järjestyksessä.

Tällainen opettelu ei kuitenkaan tuota tehokkaita oppimistuloksia silloin, kun kysymyksessä on jokin luovuutta, persoonallisuutta tai omaa soveltamiskykyä vaativa työ.

Jos oma oppimiskäsityksesi on behavioristinen ja opetat tarkkaan säänneltyjä menettelytapoja, asiasi ovat kunnossa ja saavutat luultavasti joko hyviä tai melko hyviä oppimistuloksia. Mutta entä jos opetatkin työlainsäädännön soveltamista tai luovaa ongelmanratkaisutaitoa?

Oma oppimiskäsityksesi perustuu viime kädessä siihen ihmiskäsitykseen, joka sinulla on. Mitä ajattelet, onko ihminen viime kädessä ympäristönsä muokkaama tuote vai onko ihminen se, joka muuttaa ja muokkaa maailmaa? Voiko luovaa soveltamista tapahtua, jos soveltamisen pohjana oleva asiatieto on suoraan siirretty opettajan kalvolta oppijan ulkomuistiin ilman, että oppija on päässyt itse harkitsemaan, millaista tietoa on opettelemassa ja mitä hän aikoo sillä tehdä?

Jos olet opetellut jonkin asian sanasta sanaan ulkoa, osaat toistaa sen. Jos taas olet pohtinut, mikä tämä asia on, mitä mieltä siitä olet, miten se toimii, miten se vaikuttaa, mitä haluat sen kanssa tehdä, silloin pystyt keskustelemaan siitä omin sanoin ja osaat tarvittaessa myös soveltaa sitä.