Oppimisen metaforat

Miten oppimista ja tietoa voidaan ajatella?

Usein uskotaan, että oppimisen peruskysymys liittyy yksilön 'omistamaan' tietomäärään ja hänen koulutukseensa. Toisaalta siihen vaikuttaa hänen oma tiedonhankintansa, jonka ensi sijassa uskotaan tulevan luetusta kirjallisuudesta, tietoverkosta hankituista tiedoista sekä kuvien ja kuultujen tuottamista käsityksistä.

Laajemmin tarkasteltuna taustalla on suomalaisen kulttuurin yhteinen tieto, joka ei ole vain yhden ihmisen hallussa. Myös kirjat ovat oikeastaan tällaista tietämystä.

Sitten tiedoksi voidaan lukea se, joka saadaan muilta kanssaihmisiltä työssä ja arjessa. Ryhmän keskusteluissa tuotetaan yhteistä tietoa. Samoin tiedeyhteisöissä ja asiantuntijoiden työssä tuotetaan ja luodaan uutta tietoa.

Oppimisen metaforat eli vertaukset

Oppimista voidaan tarkastella metaforan keinoin. M. tarkoittaa vertauskuvaa tai toisesta maailmasta otettua mallikuvaa. Metaforan sisältönä on kuvata oppimista ja opittavaa asiaa toisin sanoin. Näin:

Tunnetussa artikkelissaan Anna Sfard korostaa oppimiseen kahta kovin erilaista metaforaa ja niiden kummankin tarpellisuutta:

Ensinnäkin oppiminen ymmärretään yleisesti omaksumisena eli asiakokonaisuuden saamisena opiskelijan haltuun. Näkökulma on vahvasti yksilökeskeinen, jossa oppiminen nähdään yksilötason ilmiönä ja tieto yksilön omaisuutena. Metaforan taustalla on vahva kouluopetuksen traditio, jossa tiedon hankkiminen perustuu opiskeluun ja lukemiseen, erilaiseen omien tietojen ja taitojen kehittämiseen. Keskeisenä kohteena on vanhojen tietorakenteiden muokkaaminen ja uusien käsitteiden ja teorioiden oppiminen.

Toiseksi on osallistumisen, osallisena oleminen metafora. Nyt ei ole kyse yksittäin opiskelijan tiedoista, vaan niiden sijaan oppiminen nähdään osallistumisena ja tiedon kehittyminen harjoituksen, keskustelun ja toiminnan osana. Nykyään tunnetaankin yhteisön ja yhteisössä oppiminen.

Osallistumisen metaforan suunnasta tarkasteltuna ei ole mielekästä kysyä, kuinka paljon tai kuinka hyvin organisoitunutta tietoa yksittäinen oppilas on hankkinut, sillä tästä tarkastelukulmasta oleellista on yhteisön tiedon hankinta tai viestinnällinen yhteys yhteisön sisällä.

Osallistuminen on prosessi, jossa kehitytään toimijaksi yhteisössä. Tällöin toimintaan tarvittavat kommunikointi-, tiedonvälitys- ja yhteistoimintataidot hankitaan yhteisön sisällä. Yhteisössä myös tunnistetaan erilaisia alakulttuureja sekä sen elämään liittyviä sääntöjä.

Yhteisössä, joka voi olla niin työ- kuin järjestöorganisaatio, rakentuu käsitys todellisuudesta. Se muotoutuu ihmisten käsitellessä yhteisiä asioita ja ongelmia yhteistyönä.

Myös verkostossa osallistutaan yhteiseen merkitykselliseen toimintaan ja omaksutaan sellaisia yhteistyön käytäntöjä, jotka liittyvät verkoston jäsenyyteen.

Järjestöoppimisella tarkoitamme myös tätä. Lisäksi yhteisten oppimis- ja keskusteluprosessien ja yhteisten toimintojen kuvaamisen lisäksi meidän tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten oppilaat hankkivat yksilöllistä tietoa yhteisöllisessä ympäristössä.

Kolmas vertauskuva

Matti Vesa Volanen on sitä mieltä, että tarvitsemme kolmennenkin oppimisen metaforan, tuottamisen. Sillä tarkoitetaan käsin tekemisen tuottamaa oppimista. Käsityöläinen on jokainen työtään tekevä, tehtaassa tai asiantuntijana. Kyse on siis sitä, miten aivan käytännöllisessä työssä opitaan, kun tuotamme oman työn ja arjen maailmamme.

Miten työssä opitaan, kun enää ei tarvitse puhua oppimisesta. Työssä käytämme sanoja, jotka - vertauskuvin kertovat muutoksesta, ratkaisemisesta, suunnitelman toteuttamisesta, arvioinnin tuomista uusista ehdotuksista ja uusista tavoista toimia.

Työtilanteessahan ei opiskelu ole pinnalla, vaan työn tekeminen - se tuottaminen - tuotetaan sitten tavaroita, palveluita tai tietoa. Tietysti erilaisissa töissä se tapahtuu toisin tavoin. Työn aikana ajatellaan työsuoritusta ja silloin kun aikaa välillä jää, hengähdetään ja mietitään, miten työ ja sen tulokset voitaisiin saada aikaan paremmin tai laadukkaammin tai sujuvammin tai muutoin mukavammin.

Näin käy kehittyminen myös kotityössä. Haluamme parantaa ruokaa tai siivousta. Suunnittelemme ja toteutamme.

Järjestöjen toiminnassa tuottaminen jää usein lähes näkymättömäksi, koska sitä pidetään jossain mielessä niin itsestään selvänä.