Aikuisten oppiminen

1. Oppiminen

On useita erilaisia tapoja vastata kysymykseen, mitä oppiminen on. Oppimisen määritteleminen on vaikeaa, koska emme täysin tiedä, mitä ihmisen kehossa ja mielessä oppiessa tapahtuu. Jotakin voimme kuitenkin varmuudella sanoa. Oppiminen aiheuttaa muutoksen ihmisen käyttäytymisessä. Oppimisen jälkeen ihminen tekee jotakin toisin tai näkee jonkin asian uudessa valossa. Uudella tavalla ymmärtäminen taas näkyy siitä, miten ihminen aiheesta puhuu tai miten hän toimii.

Sekin on mahdollista, että oppiminen tapahtuu eri ihmisillä eri tavoin. Vaikka samalle joukolle ihmisiä opetettaisiin työsuojelua samalla tavoin, oppiminen kuitenkin näkyy eri ihmisillä työsuojelukäyttäytymisessä eri tavoin.

Oleellinen tekijä on myös oppijan mielenkiinto. Eri ihmiset kiinnittävät mielenkiintonsa eri seikkoihin ja oppivat siitä, minkä kokevat mielenkiintoiseksi. Yksi ajatus tarttuu ja toinen menee ohitse. Ajatus voidaan myös ymmärtää eri tavoin.

2. Oppimisen lähtötilanne

Monille oppiminen tarkoittaa koulumaista opiskelua ja siksi he varovat joutumasta kurssille.

Järjestökoulutuksessa, kuten vapaassa sivistystyössä muutenkaan, oppiminen ei ole sidoksissa koulumaisiin olosuhteisiin. Oppimistilanteet voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Aina ei tarvitse istua luokkahuoneessa. Jos tarkoitus on oppia työsuojelua, koulutus voi olla kurssin lisäksi myös kiertokäynti sellaisiin kohteisiin, joissa työtapaturmia on sattunut tai keskustelutilaisuus, jossa opiskelijoiden tehtävänä on pienryhmissä haastatella vuorotellen yhtä työterveyslääkäriä, yhtä työtapaturmassa loukkaantunutta, yhtä työsuojelupäällikköä…

Eräät ovat sitä mieltä, että toiminta on paras opettaja, eikä kurssista ole apua.

Keskiverto kansalainen ymmärtää oppimisella kahta eri asiaa, oppilaitoksissa tapahtuvaa opettelua ja elämänkokemuksen karttumista, puhutaan elämänkoulusta. Eräs tapa saada elämänkokemusta on keskustelu muiden samasta toiminnasta kiinnostuneiden aikuisten kanssa. Oppimistilaisuus voi tarjota osaamista kaipaavalle oppimisyhteisön, joissa opitaan paitsi kouluttajalta myös muilta osallistujilta.

Joillekin lähteminen aikuisopiskeluun merkitsee elämänmuutosta ja avautumista. Joillekin kurssille lähteminen on päätös hakea tukea omaan ja yhdistyksen toimintaan eli yksi monien puolesta -motiivi. Myös toiminnassa havaitut ongelmat saattavat antaa kimmokkeen lähteä hakemaan kurssilta uutta osaamista ratkaisujen löytämiseksi. Valinta luottamustoimeen antaa myös hyvän syyn osallistua kursseille.

On tärkeää, että myös oppimisen miellyttävät puolet, uuden ymmärtämisen ilo kuuluu osana koulutustilaisuuteen. Kouluttajille haasteena on valmistaa sellaisia tilaisuuksia, jotka selvästi erottuvat "laitoskoulutuksesta" ja palkitsevat osanottajaansa.

3. Aikuisten oppiminen

Aikuisuus on kehittyvää. Nuorten aikuisten toiminta eroaa vanhempien aikuisten tavasta tehdä ja ymmärtää. Aikuisopinnoissa on lähtökohtana kunkin osanottajan tarve sekä siihen sopivat tavoitteet. Usein kurssin tavoitteita on sovitettava osanottajien tarpeiden mukaan. Jos koulutustilaisuus kääntyykin uusille raiteille, koska osanottajat haluavat tietoa jostakin muusta kuin suunnitellusta aiheesta, kyseessä ei ole välttämättä kurssisuunnittelun epäonnistuminen vaan osanottajien tarpeiden huomiointi. Aikuisopiskelu lähtee itsekasvatuksen ajatuksesta: jokainen vastaa omasta oppimisestaan, jolloin opettajan tehtävänä on ennen kaikkea tukea oppimisprosessia.

Aikuiset osanottajat tuovat koulutustilaisuuteen valtavan määrän osaamista ja elämänkokemusta tullessaan. Olisi haaskausta antaa sen olla käyttämättömänä.

Elinikäisen oppimisen lähtökohtana on, että aikuinen oppii jatkuvasti kaikissa toimissaan, mutta myös käyttää hyväkseen opintotarjontaa, kun se hänelle sopii. Aikuisten koulutukseen osallistumisessa on eroja, joiden taustalla on osanottajan aikaisempi koulutustausta ja ammattiasema. Mitä enemmän koulutusta ihmisellä on ja mitä ylemmässä asemassa hän on, sitä yleisempää on hänen osallistumisensa koulutukseen. Järjestökoulutuksen haasteena on vastata myös niiden toiveisiin, joille opintoihin osallistuminen on suuremman kynnyksen takana.

4. Opiskelijan lähtökohdat

Järjestötoimintaa tehdään aina, kun siihen osalliset henkilöt ovat koolla. Oppimistilaisuus on väistämättä yksi tällainen kokoontuminen. Kun osanottajat tulevat kurssille, opettajan on hyvä tiedostaa, että järjestökoulutuksessa on hyvin tärkeää tavata toisiaan yhteisöllisesti ja varata sille aikaa. Kurssilaisia saattaa - ja oikeastaan tulisikin - kiinnostaa enemmän meidän kuin minun toimintaosaamisen parantaminen.

Jos kouluttaja haluaa ottaa oman toimintansa pohjaksi yhteisöllisen järjestöoppimisen, hänen kannattaa aloittaa koulutustilaisuus selvittämällä, miten yhdistyksissä toimivat ihmiset ymmärtävät oppimisen. Sen jälkeen voidaan pohtia sitä, miten tietoa hankitaan eli mistä eväistä ajantasaisen näkemys syntyy. Vasta sen jälkeen tulee muutoksen suunnittelu ja ongelmien ratkominen sekä henkilökohtainen kehittyminen.

5. Oppimisprosessi

  1. Oppimisen alkupiste on oppimistarpeen kokeminen. Oppimistarve voi syntyä yhteisöllisen puutteen tai ongelman seurauksena tai toiveesta synnyttää jotakin vielä parempaa. Nimitämme tätä opiskeluun motivoitumiseksi.
  2. Motivoitumisen taustalla ovat usein todelliset tapahtumat, jotka suuntaavat ja orientoivat opiskelua. Kurssilla saadaan opintoaineistoa ja sen soveltamistietoja, jotka valikoiden otetaan omaksi.
  3. Kurssilla valikoiden vastaanotetut ajatukset liitetään aikaisempaan tietoon ja näin rakennellaan omaa tulkintaa.
  4. Oppimisprosessi ei ole vielä loppuunsaatettu, vaan seuraavana vaiheena on opitun ottaminen omaan käyttöön. Kurssilla on oltu kurssiympäristössä, mutta soveltaminen tapahtuu arkiympäristössä. Kun saatua oppia on kokeiltu, se tuskin soveltuu sellaisenaan toimintaan.
  5. Opittua arvioidaan koettelun pohjalta, korjataan ja täydennetään.
  6. Oppimisprosessiin kuuluu myös sen läpi kulkevana osana oman oppimistoiminnan kriittinen arviointi.

Tämä kuuden kohdan prosessi on lyhytkurssin vetäjän hallittavissa vain aivan pieneltä osin. Mitä enemmän teemaa on vietävä kokeiltavaksi ja käytännössä arvioitavaksi, sitä kipeämmin tarvitaan toista kurssijaksoa kokemuksien erittelyyn yhdessä ja yhteisesti.

Oman oppimisen arviointia voi toteuttaa koko opetuksen lävitse mm. pysäyttämällä opiskelijat miettimään, mitä he itse ovat löytäneet oppiaineksesta ja miten he voivat sitä soveltaa. Samoin voidaan pohdituttaa omaa työskentelyä ja toisten oppimisen tukemista kurssin aikana.