Oppitunnin suunnittelumalli

Oppitunnin suunnittelu koostuu periaatteessa kahdesta osasta.

  1. Määritellään, mitä kokonaisuuden aikana on tarkoitus opettaa. Mihin opetettava asia liittyy? Onko olemassa useita vaihtoehtoja sille, mitä sisältöön otetaan mukaan? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat monesti oppitunnin vetäjällä siten hallussa, että tuntuu turhalta ryhtyä niitä erikseen kirjaamaan paperille. Moni kouluttaja on kuitenkin huomannut, että vasta kirjoittaessaan oppisisällöt täsmällisiksi lauseiksi paperille, hänelle kirkastuu, miten hänen tulee aiheensa rajata ja jäsentää.
  2. Suunnitellaan miten opetuksessa edetään ja se voi tapahtua mm. seuraavasti:

Aluksi mietitään, mihin oppijat tarvitsevat sitä osaamista, jota oppitunnilla jaetaan. Oppitunti on hyvä aloittaa sillä, että muistutetaan mieliin, mihin opettavaa asiaa tarvitaan. Näin kouluttaja antaa opiskelijoille syyn eli motiivin haluta oppia. Tätä varten voi olla paikallaan pieni yhteinen orientointitehtävä, jolloin pohditaan kunkin käsityksiä teemasta vaikka pienten esineiden tai kuvien avulla: "Mitä tämä vertauskuvallisesti teemastamme kertoo?"

Sitten mietitään, mihin ennalta osattuihin asioihin opiskelijoillasi tämä uusi asia liittyy. Oppijasi ovat aikuisia, joten heillä on jo valmiiksi paljon osaamista. Mitä sellaista he nyt osaavat, josta on heille hyötyä tämän uuden asian opettelussa tai sen soveltamisessa? Kun oppijasi huomaavat osaavansa valmiiksi osan asiasta, he kokevan uuden opettelun helpommaksi - sehän on vain entisen osaamisen täydentämistä. Samalla heidän myönteinen minäkuvansa oppijoina vahvistuu. Tämä taas helpottaa kaikkea työskentelyä oppitunnin aikana.

Lisäksi mietitään, mitä opiskelijat tulevat tekemään toisin sen jälkeen, kun he ovat oppineet opettamasi asian. Mikä silloin on muuttunut? Miksi? Vastaus näihin sisältää sen mistä opettamassasi asiassa on kyse.

Kouluttajan on syytä hyvissä ajoin pohtia, millaisia harjoituksia opiskelijoilla kannattaa teettää, jotta he pääsevät kokeilemaan esittämiäsi muutoksia. Onko heidän parempi tehdä niitä pareittain vai pienissä ryhmissä? Kun kiertelet tarkkailemassa opiskelijoiden harjoittelua, näet ovatko he ottaneet käyttöön esittämäsi muutoksen käytöksessään.

Kouluttajan on myös huolehdittava siitä, miten opiskelijat saavat palautteen harjoituksestaan. Antavatko he palautetta toinen toisilleen? Jos, niin palautteen antaminen pitäisi ohjeistaa samalla kuin itse harjoituskin. Jos annat itse palautteen, sinun pitää seurata oppijoita, jotta sinulla on sanottavaa.

Palautteen antamisen jälkeen opiskelijoita voisi kannustaa pohtimaan, mihin muuhun opittua voidaan käyttää.

Opiskelijoille pitäisi saada syntymään suunnitelma, miten he aikovat edetä käytännössä oppimansa asian soveltamisessa. Jos kyse on järjestöasioista, heidän on pohdittava sitäkin, miten he saavat oman yhteisönsä uudistukseen mukaan.

On hyvä antaa eväitä siihen, mistä saa lisätietoa tai syventävää tietoa. Sen voi ottaa esiin opetuksen ohessa tai tunnin lopussa. Joskus riittää osallistujille jaettu lista lisälukemistosta tai käyttämistäsi lähteistä.

Oppitunnin lopuksi on hyvä pitää kertaus tai yhteenveto. Sen voi pitää esim. pyytämällä opiskelijoita kertomaan, mitä heille on jäänyt oppitunnistasi mieleen.

Oppitunnin jälkeen opiskelijoilla on edessään tietynlainen arvioiva hetki ennen kuin he ryhtyvät toimintaympäristöissään soveltamaan opittua. Kouluttaja voi etukäteen miettiä, miten tukea opitun soveltamista. Voit miettiä, pitäisikö jakaa jotakin materiaalia, minkä avulla palauttaa opettamaasi mieleen. Vai pitäisikö opiskelijoista saada muodostettua oppimiskumppaneita, jotka voisivat tukea toisiaan soveltamisvaiheessa. Monta kertaa vertaistuki voi olla paljon merkittävämpää kuin mukaan jaettu oppimateriaali.

Katso myös: