Karhu

Karhu on murisija ja kaikesta valittaja. Karhun tunnistaa yleensä jo ennen kuin hän on varsinaisesti paikallakaan. Hänen äänensä kuuluu pitkältä eteisestä, jossa hän ihmettelee kovaan ääneen miksei aulassa ollut selkeämpää opastetta ja miksei kutsun mukana tullut kurssipaikan karttaa - jaa että on tullut vai, no hänen kirjeestään se on joka tapauksessa jäänyt puuttumaan. Lisäksi kurssipaikan oven edusta on ollut roskainen / hiekoittamatta / liian jyrkkä / liian loiva / liian liukas tai haitallisen karhea… Karhu murisee kaikesta. Tuolit ovat epämukavat, pöydät ovat väärissä paikoissa ja kahvipulla on pahaa. Kokemattoman kouluttajan korvissa karhun murina voi olla jossakin määrin ahdistavaakin kuultavaa.

Karhua ei saa ohittaa - eikä pidä, koska hän puuttuu usein myös ihan oikeisiin asioihin. Murinat on asiallisesti kuunneltava, mutta melko pian on paikallaan todeta, että "kaikille asioille emme voi mitään, mutta kannattaa laittaa keskeisimmät kehittämisideat kurssin palautelomakkeeseen. Tämän kurssin tarkoitus on kuitenkin..."

Mikäli karhu ei tähän lopeta, kouluttajan tarvitsee harvoin kantaa tästä huolta, koska sen jälkeen alkavat yleensä toiset kurssilaiset puuttua karhun käytökseen. He ovat tulleet oppimistilaisuuteen saadakseen sieltä antia ja sisältöä, eikä heidän etujensa mukaista ole käyttää kaikkea keskusteluaikaa kahvipullasta puhumiseen.

Kaikki karhut eivät välttämättä ole äänekkäitä. Murisijasta löytyy myös hiljainen muunnos, usein paremmin hyttysenä tai inisijänä tunnettu, joka kiusaa lähinnä vieressään istuvaa tasaisella kitinällään. On puhtaasti jo oppimisenkin kannalta hyvä, jos voi päivän mittaan teettää erilaisia ryhmäjakoja ja siirrellä ihmisiä eri keskusteluryhmiin, jotta saadaan lisää mielipidevaihtoa. Samalla siinä sivussa tulee varmistettua, ettei kenenkään tarvitse istua koko päivää hyttysen naapurina.