Kouluttajan eka kerta

10. Lopultakin perillä! Kouluttajan eka kerrasta on selvitty! Mikä ihana tunne! Aluksi jännitti ja ahdisti! Mutta nyt olo on merkillisen innostunut. Nyt kun saisi tilaisuuden tehdä saman uudelleen, tietäisi, miten se kannattaa tehdä paljon paremmin…

Ihan ensimmäisellä kerralla kouluttajan erinomaiseen suoritukseen riittää mainiosti se, että siitä selviää. Olet valmistellut ja toteuttanut ensimmäisen oman koulutustilaisuutesi. Se on saavutus, josta ansaitset kolminkertaisen hurraahuudon ja kunniakirjan. Jos järjestösi ei ymmärrä hurrata, käy sentään pyytämässä kunniakirja eli todistus siitä, että olet pitänyt yhden koulutustilaisuuden. Se on kiva ansioluettelon liite, jos joskus haet tehtäviin, joissa vaaditaan uusien työntekijöiden perehdyttämistä.

Kun tilaisuus on päättynyt ja kouluttaja saa palata omiin ajatuksiinsa, alkavat mieleen nousta niin hyvät kuin vähemmän onnistuneetkin asiat. Menneen koulutustilaisuuden vatvominen/henkinen puiminen (mielessä) ei ole kokemattoman kouluttajan jälkihermoilua (, joka jossakin vaiheessa lakkaa). Kaikkein kokeneimmat(kin) kouluttajat käyvät henkisesti lävitse päättyneen kurssinsa tapahtumia.

Tässä läpikäymisprosessissa useimmat ajatukset liittyvät siihen, miten jonkin yksittäisen hetken, kysymyksen tai vastauksen olisi voinut hoitaa toisin. Kun vaihtoehtoja alkaa kasvaa mielessä, on syytä olla tyytyväinen, sillä tässä ilmenee kouluttajan oma oppiminen. Kun yksi tapa toimia on koeteltu, nousee sen takaa näkyviin vaihtoehtoisia menettelyitä. Tätä tapahtumista voisi kutsua oman asiantuntemuksen kasvamiseksi. Käytä prosessin olemassaolo hyväksesi. Nauti siitä, että saat mahdollisuuden kehittyä ja löytää uusia toimintatapoja sen sijaan, että harmittelisit, mikset toiminut toisin..